Kojelauta |  Seuraa blogia |  Lisää blogeja |  Luo blogi! | 
Anna bloggaajalle lahja | Sivun alkuun | Seuraa blogia | Ilmoita blogista
Kirjoittaja

elämää sekamuotoisen masennus/ahdistustilan ja pelkotilojen kanssa

F41.2

I'll be waiting 'til the sky falls down

11.12.2011 - 15:45

Lähdin kaverini seuraksi baariin kaupungissa X. Ja siellä sinä olit. Paikka oli täynnä, mutta näin vain sinut.

Mustat hiukset. Rusketus. Ruskeat silmät. Ilkikurinen hymy. Rukousnauha. Musta liivi ja valkoinen paita. Kädet täynnä tatuointeja. Vaaleansiniset farkut.  28 vuotta. Ja vielä maalaispoika! Jos sie prinsessa sanot nimes niin asiat vois sujua vähän joutuisammin.

Jumalauta. Taivas aukesi samantien siihen sumuiselle lattialle. Ja olin vielä selvinpäin.

Lähdin sinun mukaasi. Ensimmäinen ja viimeinen, jonka mukaan lähdin baarista. Kyllä minä tulen, jos vain haluat. Näytä minulle taivas.

Ja sinä näytit itsesi kokonaan. Pehmeät huulet. Turvalliset ja tatuoidut kädet. Ja samalla sen perhanan taivaan, jonka portit eivät olisi koskaan saaneet sulkeutua.

Aamulla lähdin vähin äänin ja nyt odotan tapaavani sinut uudelleen, kunnes taivas putoaa.

pikavippihelvetissä kamppaileville

29.10.2011 - 22:55

Oma kokemukseni pikavippihelvetistä on tämä:

Otin ensimmäisen vippini elokuussa 2011. Siitä alkoi kierre, kun huomasin, että rahaa voi saada monta sataa euroa koneen ääressä istumalla. Moni nyrkkipaja aukesi heti aamusta ja minä konkari hyökkäsin heti hirmu kiireellä vippiä ottamaan. En käynyt silloin vakituisissa töissä, en käy nytkään. Olen yrittänyt saada töitä, mutta en ole saanut. Otin vippejä niin monesta eri paikasta kuin vaan mahdollista. Ajattelin maksavani uudella vipillä edellisen ja ajattelin myös niin, ettei huolta huomisesta. Rahat menivät rehellisesti sanottuna leveään elämään.

N. kuukausi sitten havahduin tilanteeseen, että vippejä oli kertynyt n. 1500 euron edestä ja eräpäivät kolkuttelivat ovella. Mietin, että millä minä nämä nyt maksan. Kuitenkin takaraivossa kolkutti tieto, että joka ikinen euro on maksettava korkoineen takaisin. Jouduin tekemään inhottavia asioita, joita en tässä lähde erittelemään, jokainen voi kuitenkin kuvitella mielessään mitä, saadakseni pikavipit maksettua. Yhdenkään vipin takaisinmaksu ei mennyt yli laskun eräpäivän ja olen maksanut kaikki vipit pois. Luottotietoni ovat kunnossa, yhtäkään perintäkirjettä ei tullut ja kaikki vipit on maksettu. Olen ottanut luottokiellon jokaiseen mahdolliseen pikavippifirmaan.

Olihan se vittumaista mennä pankkiin suuri rahakuori kädessä tietäen, että kaikki ne rahat menevät pikavippien maksuun, korkoja monta sataa.

Kuitenkin koko ajan tiesin, että minä olen ne vipit ottanut ja minä ne myös joudun maksamaan. Nykypäivänä se, että luottotiedot ovat kunnossa, pitää niin monta ovea auki. Jos luottotiedot olisivat menneet, en saisi ostettua mitään osamaksulla, en välttämättä saisi vuokrakämppää, asuntolainaa, en mitään.

Tiedän, etten ole ainoa, joka on käynyt tämän maanpäällisen helvetin läpi. Tiedän myös sen, että moni kamppailee tällä hetkellä saman asian kanssa. En kehdannut kertoa tuosta pikavippihelvetistä kenellekään. Kirjoitin tämän, koska tätä tekstiä ei ollut silloin, kun olisin toivonut myötäeläjää tässä tilanteessa. Jos tämä teksti auttaa edes yhtä saman asian kanssa kamppailevaa ihmistä, olen tyytyväinen.

lost in paradise

28.09.2011 - 14:35

4.9 kaikki muuttui.

Hänen rakkautensa minuun kuoli.
Sinä päivänä minun aurinkoni sammui.

Oon pärjänny kohtalaisesti ilman lääkkeitä, käynyt töissä melkein joka päivä, jotta pystyisin unohtamaan. Hän haluaa nähdä minut vielä. Olen kertonut hänelle, etten tunne häntä kohtaan enää mitään. Kuitenkin tunnen. En sano sitä hänelle. Toivon, että hän ihastuisi minuun uudelleen.

I FUCKING HATE MYSELF

Minä muutun. Jos mun silmät muuttuu sinisiksi, laihdutan alle 50-kiloiseksi (enää 2kg matkaa siihen<3), käyn salilla 3 kertaa viikossa, hänen on rakastettava minua uudelleen.

Mä olen ihan mitä vain hän haluaa.

Muuten kaikki tämä paska on turhaa.

vitut tästä

22.08.2011 - 14:20

Mieheni haluaa erota minusta. Syyksi hän sanoi, että muutun kummalliseksi, kun syön lääkkeitä, joita minulle on määrätty ahdistus- ja pelkotiloihin. Kuitenkin hän sanoo rakastavansa minua. Millaista rakkautta se on, jos ei rakasta minua sellaisena kuin olen, hyvinä ja huonoina päivinä? Hän on kuitenkin tiennyt lääkityksestä jo ennen suhteemme alkua.

Ainoa vaihtoehto suhteen pelastamiseksi hänen mielestään on jättää lääkkeet syömättä. Eikä sekään takaa kaikkea. Ei musta tuu koskaan täydellistä ihmistä, jotta kelpaisin hänelle. Eilen vedin kaikki lääkkeet vessanpöntöstä alas. Ihan sama miltä musta tuntuu, kunhan kaikki meidän välillä on taas hyvin.

Tuntuu kuin roikkuisin löysässä hirressä ja odotan, milloin luukku aukeaa.

En halua luopua. En osaa. En pysty. Mua ei kiinnosta elää ilman omaa siiliäni.

you'll never know the way i feel

28.03.2011 - 17:55

Ensimmäisenä ihastuin ulkonäköösi, sitten ääneesi, murteeseen jota puhut ja uskomattomaan persoonaasi.
Olet niin suloisen ujo. Haluaisin olla sylissäsi ja kuunnella kun joki virtaa hiljaa.
Ehkä sen ääni peittäis mun sydämen valituksen.
En uskalla puhua, puhuisin liikaa ja minuun sattuisi, jos antaisin sinulle osan itsestäni.
Miten ihania hetkiä voisin kokea kanssasi, mutta ehkä ne jää vain haaveeksi..
Kaunis pohjoisen poika pelkää etelän tyttöä.

so tired of being here

31.10.2010 - 23:25

Ahdistaa.
Lääkkeet loppuu pian.

En jaksa kuunnella, puhua, olla hiljaa, huutaa, itkeä, suuttua, antaa anteeksi, rakastaa.
Haluaisin vain maata peiton alla piilossa ettei kukaan näkisi millainen ihmisraunio sieltä pilkottaa esiin.

Pimeys on ihana asia. Silloin ei näe tekemiään eikä toisten virheitä.
Jotkut niistä jäävät kuitenkin muistiin ja huutavat päässä joka päivä.

++; 'mulle on ihan sama mitä sä syöt, kunhan sulla on hyvä olla.' <3

I got no more tears to cry

19.08.2010 - 15:52

Haluan takaisin Taivalkoskelle.

Kotiin.

Sattuu niin paljon katsoa noita kuvia, mä kaipaan sitä vapautta, erämaata.

10kk vielä.

I miss you already

12.05.2010 - 23:30

Miksi sinä muutat pois, pikkuveli.

Olet aina se minua isompi pikkuveli,
josta pitää huolehtia.

Onko sille tunteelle nimeä, kun huutelen sinua täällä,
raivostun, kun et vastaa,
ja sitten tajuan huutavani turhaan, et olekaan enää täällä.

Pitelin kädestäsi kiinni, ettet kaatuisi,
mutta nyt kun lähdet pois, tajuan,
että minä olinkin se, joka meinasi kaatua.

I'd give the very breath from my chest to keep you here with me.

rabid nightmares

22.04.2010 - 21:25

3 viikkoa sitten alkoi tuntumaan siltä, että kaikki olisi ihan hyvin.
Jäljellä on enää vain vesikauhuisia painajaisia.
Viime yönä kuollut pingviini soitti viulua ja hyppäsi sänkyyni sanoen

'olet minun paras ystäväni'

Sepram 20mg. <3

 

tulisit edes hetkeksi takaisin

19.03.2010 - 21:00

Huomasin just äsken että siitä on 400 päivää kun sä lähdit.

400 päivää.
Niin helvetin kauan.
Yksikään päivä ei ole mennyt ohi ilman ajatusta sinusta.

Mulla on niin järkyttävä ikävä.
Onneksi ehdin sanoa että rakastin sinua.

1924-2009

kaunis päivä

19.03.2010 - 19:10

Ahdistus palasi takaisin, kertomatta missä oli ollut.
Ja kun sisällötön elämä kerrotaan ahdistuksen määrällä, saadaan pelkotiloja.

Maailma ei yllä minun huoneeseeni asti.

Huomenna en syö.

Paranna minut

MAINOS